Yleiskatsaus viimeisen kolmenkymmenen vuoden keskeisiin hongkongilaisiin taiteilijoihin eli persuksi: lätinää vinosilmien postmodernista tekotaiteesta

Herra mun vereni!

Tätä blögiä on käynyt lukemassa monia tuhansia ihmisiä. Johan on, ketä olette? Jopa jollain ihme nettipokeripalstalla ollaan kommentoitu blogiani. Myös on epäilty, että olen trolli ja pelleksi on haukuttu.

No totta kai olen trolli, ja pelle! Keharit, jos ette kestä peikkoja ja pellejä niin menkää muiden blogeja lukemaan.

Tästä pelästyneenä aion nyt nostaa rimaa – tippuu tyhmät pois – eli alan puhumaan taiteesta.

Öhöm *silmälasien siirto etusormella nenänvartta pitkin ylöspäin*

Tänään oli yliopistolla ensimmäinen tapaaminen ryhmän kanssa, jossa osallistun tuottamaan sisältöä Hong Kong Art Archive -nimiselle, taiteen tutkimuksen laitoksen ylläpitämälle, nettisaitille.

Hong Kongin liityttyä Kiinaan on noussut tarve korostaa paikallista taideyhteisöä ja sen omalaatuisuutta suhteessa muuhun Kiinaan.

Toisaalta jäin miettimään oliko siirtomaakaudella Englannin käskyvalta niin musertava, että silloin ei ollut tahtotilaa tuottaa omaa hongkongilaisuutta taidekentällä? Ei pidä sinisilmäisesti luulla, että Englanti olisi kaikessa jos missään ollut sen parempi isäntä kuin Kiina.

Mutta siis itse taidemaailmaan.

1970-luvun lopulla Hongkongiin palasi useita Euroopassa taidekoulunsa käyneitä paikallisia. Muodostui perinteisen taidemaailman, joka sekin oli saanut voimakkaasti vaikutteita länsimaisesta maisema- ja muotokuvataiteesta koko kolonialistisen ajan, ja uusien postmodernistien välinen kuilu.

Uuden sukupolven tärkeitä näyttelyitä olivat mm. lokakuussa 1987 pidetty Out of Context, jonka osallistujalistaa voi pitää hongkongilaisen taidemaailman kuka kukin on -kirjana. Muita tärkeitä paikallisten nykytaiteen yhteisnäyttelyitä olivat City Vibrance vuonna 1992, näyttely avasi Hongkongin taidemuseon uudisrakennuksen, sekä Turn of The Century, josta puhuttaessa katsoin ulos ikkunasta ja mietin, että söisinkö vielä yhden croque-monsieurin yliopiston kahvilassa ennen kotiin lähtöä vai tekisinkö oikeaa ruokaa.

Taiteilijoista mielenkiintoisimpia läpikäydyistämme olivat mielestäni:

Leung Mee Ping ja hänen mahtava turistimaalauksia kritisoiva Made in Hong Kong (2007) teos.

Carol Lee Mei Kuen taas teki vaikutuksen hienoilla auringonvalossa ruskettamillaan paperiteoksilla. Taiderunkkausta kyllä, mutta jotenkin minusta superdiippiä ja kiinnostavaa. Valo maalaa... Carolin tausta on perinteisessä kiinalaisessa tussimaalauksessa. Opiskeli sittemmin Melbournen taideteollisessa eli RMIT:ssä.

Useita ihania keraamikkoja mm. Yin Wai Wai, joka tekee sekä keramiikkaa, että installaatioita ja entinen matemaatikko Ray Chan See Kwong, joka työstää hienon väkivaltaista keramiikkataidetta. Sopii gooteille.

Hienoisen kiinnostava Alex Heung King Fung, joka maalaa eläimiä. Hänen bambi-työnsä muistutti eilen näkemääni hiustaiteilijan installaatiota. Ja kuulokkeet korvilla oleva pikkulintu oli jotenkin kauhean samaistuttava. Tuli mieleen aamuiset työmatkan pimeän Helsingin läpi bussi 24:ssa korvalappustereot täysillä.

Ja sit pitää tietenkin mainita Lee Kit, joka tulee ensi kesänä edustamaan Hongkongia Venetsian biennaalissa, mutta mitään en osaa hänen töistään sanoa, kun käsitetaide niin harvoin saa minulla seisomaan.

Ja nuorimpana kaikista Chow Chun Fai, joka nousi kansainväliseen kuuluisuuteen hongkongilaisten elokuvien stillkuvista tekemillään videoteoksilla. Tekstitettyjen elokuvien pysäytetyistä kuvista syntyi luettava tarina, joka oli (pääsääntöisesti taistelu-)elokuvien sanoman vastainen.

Tärkeimpänä ei-taiteilijana on ehdottomasti nostettava esiin Oscar Ho (thii, ho-ho), joka on kuratoinut useita julkista keskustelua herättäneitä näyttelyitä, perustanut Shanghain nykytaiteen museon ja kirjoittanut monia hongkongilaista taidemaailmaa käsitteleviä teoksia. Hän toimii professorina, on mukana monissa yhteisötaideprojekteissa ja ties vaikka mitä.

Ja sitten pieni lista kiinnostavista paikoista, joita projektin aikana kierrämme:

Grotto

Galleria, joka edustaa vain hongkongilaisia taiteilijoita. Grotto on järjestänyt monia näyttelykiertoja ulkomaille ja toimii aktiivisesti kaupungin taidemaailmassa.

Para / Site Art Space

Näyttelytila, joka tuo kansainvälisiä nimiä kaupunkiin ja järjestää myös paikallisten taiteilijoiden näyttelyitä.

Fo Tan

Entinen tehdas, jossa on nykyisin yli 200 taiteilijan työtilat.

Huh,

jos jaksoit tähän asti, et ole persu.

Huomenna jotain kevyempää.

Ja kävin kantonintunnilla!

Ngo giu Antti

Muotia, MUotia, MHUotia!

Koska jokainen nasaaliäänellä puhuva punavuorelainen (ent. pihtiputaalainen) voi perustaa muotiblogin ja olla alan asiantuntija. Niin voin minäkin. Tässä on alle sadan metrin säteellä mun himasta olevia kauppoja, kylläkin vaan muutama.

Imekää tuosta:

Herranveri täällä on porukalla rahaa. Siis joillain on. Hirveät kassit pullollaan kauppojen väliä tallustivat. Ja siis kyseessä ei todellakaan ole mitään pieniä putiikkeja vaan monikerroksisia haute couture liikkeitä.

Kävin sivukujalla ostamassa itselleni kahden euron shamppoon.
Minäkin.

Eniten nauratti tämä valtavan tavaralon Guccin liikkeen edessä oleva Shop for more -kyltti. Täällä ollaan niiiin paljon pidemmällä pikkusievää länsimaista Cos I'm worth it -vikinää.

Koska huomasin kuluttavani päiväni siellä, missä rikkaat ja vaatteet viihtyvät, kävin ostamassa Homme Arena +:n syys-talvi 2012-13 numeron ja istuin Versacen liikkeen edessä olevaan Starbucksiin valtaisan latten kanssa esittämään muodikkaan tylsistynyttä lehdenselaajaa. Koska en päiviin ole juonut muuta kuin vihreää teetä niin se oli sitten alta kymmenessä minuutissa tärinät ja juoksun kanssa vessaan. Kahvi ja vatsani...

Mutta Homme A+:aani ostaessa huomasin, että huippumuotikauppakeskuksen kirjakaupan valtavalla design-kirjaosastolla olivat pohjoismaat hyvin edustettuna. Aiheesta oli paljon kirjoja.
Kylläkin jonkun turhan tanskalaisen Dorothean skandinaavimuotia käsittelevässä kirjassa oli Suomesta nostettu laiskasti esiin vain Ivana Helsinki ja Marimekko.
Tietenkin samalla muistin kaivaa reppuni sivutaskusta Ivanan piloille pimppaaman Vitalis-purkin. Miksi eivät asiat saa olla sellaisia kuin ne on? Mutta aika tavaran kaupihtoo sano mummoni: purkin kannen reunaa kiertää tikkukirjaimin I V A N A  H E L S I N K I, nyt ylpeänä näyttävästi sormissani purkkia pyörittelin.

Tämän jälkeen hiplustelin kiinalaisen Chi Zhangin vaatteita ja olin jopa halukas ostamaan jotkut epämuotohousut ja useammankin takin. Mutta pelastauduin ostopäätökseltä vain törmätäkseni paikallisen, mikäli oikein ymmärsin, hiusmuotoilutuotesuunnittelijakuuluisuuden Annie Woon tekemään/teetättämään valtaisaan hiusinstallaatiokokonaisuuteen.

Made in Hong Kong:

Teos jatkui myös kauppakeskuksen ulkopuolella metsikkönä, jonka jokainen kukka loistaa auringon laskettua vaaleanpunaista valoa. Tietty.

Täältä, missä kaikki on mahdollista,
Antti

Asunto!

Asunnon hommaaminen oli melkoinen odysseija. Se alkoi reipas kuukausi sitten ja päättyi tänään äkkipäätökseen.

Suomessa surffailin GoExpat-sivuilla vapaita huoneita ja asuntoja ja olin jo melkein sopinut asunnon vuokraamisesta, minkä lienee Fazenin kanssa, mutta hän osoittautuikin huijariksi. Fazen vaati, että olisin maksanut vuokratakuun ennen kuin hän olisi "lentänyt USA:sta" näyttämään minulle asuntoa. GoExpatin varoituksissa nimenomaan kiellettiin lähettämästä rahaa ennen kuin asunto on nähty ja pyydettiin raportoimaan mahdollisista huijareista. Kun forwardoin Fazenille GoExpatin varoitukset ja kerroin, että aion raportoida hänestä, hän hävisi. Myöhemmin törmäsin häneen Biancana ja parina muunakin aliaksena. 

Hänen ilmoituksiensa kieli oli tietynlaista ja hahmojen elämäntilanne liian samanlainen. Melkein harmitti, kun hän oli niin kökkö valehtelija ja huono tarinankertoja. Hetken jopa mietin, että olisin lähettänyt hänelle - kuka hän sitten ikinä onkaan - pari korjausehdotusta, miten hahmoista saisi uskottavampia.

Kun tulin Honkkareihin, kiersin katsomassa kymmenkunta pääsääntöisesti aivan hirveää ikkunatonta läävää. Lopulta löysin pari ok:ta. Yhden ehtona oli, että olisin itse joutunut hommaamaan seuraavan vuokralaisen, ennen kuin olisin saanut 1400 euron takuuvuokrat takaisin. Se kuulosti aivan liian stressaavalta, mutta asunto oli kyllä ihana. Yksi, johon ehdin jo lauantaina ihastua, sijaitsi kauempana keskustasta. Sovimme, että olisin muuttanut asuntoon tänään. Tänään vuokranantaja, joka itsekin oli alivuokralainen, ilmoitti, että kävisikö vasta keskiviikkona. Hermostuin ja sanoin ei. Halusin oman kämpän tänään.

Onneksi olin käynyt perjantaina katsomassa kahta ihan ok kimppakämppää aivan ydinkeskustassa. Soitin välittäjälle ja toinen huoneista oli vielä vapaa. Otin sen heti. Vuokratakuuta maksaessa olikin iloinen yllätys, että huone oli vain 5000 HK$ (550€) kuussa. Tämä onkin siis sata euroa halvempi kuin alunperin luulin.

Thii! Asunto! 

Alakerra on mieletön kiinalainen tori elävine kaloineen ja valtavine vihannespöytineen. 

Käyn ensin ulkona syömässä ja sitten ostan kaapit täyteen ruokaa.

Näkymä huoneeni ikkunasta

Alas on pudotusta.

 Minun ovi

 Minun kerros

Minun katu

Kuvei toiselta puolelta jokea ja Warholin Silver Flotationsista

Lööbailuuuu

Kävin tänään katsomassa asuntoa johon toivon mukaan huomenna muutan. Asunto sijaitsee pääsaarella, mutta kauempana keskustasta meren äärellä. Rakastuin alueeseen heti, kun nousin metrosta. Ilma oli puhdasta ja metron vieressä oli suuri vihannestorialue.

Arvon edelleen aloittaisinko kantonin vai mandariinin opiskelun. Tällä hetkellä ainoa syyni aloittaa kiinan opiskelut on, että voin torilla ostaa kilon tomaatteja. Siihen käyttäisin kantonia. Mutta jos joskus haluan käyttää kiinaa johonkin muuhun niin sitten olisi järkevää aloittaa mandariini. Kantonissa on yhdeksän toonia ja mandariinissa neljä.

Toisaalta, ketä kiinnostaa helppous tai järkevyys? Siis kanton, ehkä.

Olen edelleen puolikuntoinen ja niistän koko ajan. Enkä ole ollenkaan varma saako julkisilla paikoilla niistää sillä pohjoisemmassa ja Koreassa pidetään esim. ruokapöydässä niistämistä vähän samana kuin meillä ruokapöydässä pieraisemista. Että piereskelenkö menemään metroissa? Mene ja sano.

Kävin kuitenkin taidemuseossa nenäpiereskelemässä läpi Warholin retrospektiivin. Lähdin liikkeelle tietenkin haukotuksen elein: ollaanhan nää tän tyypin näyttelyt nähty, mutta näyttely olikin melko hyvä. Uusia hienoja asioita.

Esimerkiksi nautin lapsen lailla Warholin silver flotationsin replikasta.

Kiinalaisen taiteen perusnäyttelyssä opin, että tuli silkkivaatteissa ja posliinissa symboloi eettistä ylemmyyttä ja oikeamielisyyttä. Ja keisarin puvussa oli oikealla olkapäällä kolmijalkainen lintu sekä aurinko ja vasemmalla jadejänis ja kuu.

Nyt aikaisin sänkyyn ja huomenna ole paha nuha painunut vittuun.

Niisk,

Antti

Kuvia ensimmäisistä näkymistä. Kyl on jylhää, sano.

Honkkarissa ihan muina hemmoina

Ensimmäisenä iltana kävelin jetlagista horteessa johonkin sivukadun ruokapaikkaan. Tilasin omasta mielestäni kuuman kanakeiton. Sainkin kylmän vermicellisalaatin, jossa oli kanaleikettä. Salaatinkastike oli järjettömän hyvää, jotain läpinäkyvää litkua. Söin kaiken tietoisena siitä, että a-hepatiitti ja diarrhea-cha-cha-caa vaanii tuoreissa asioissa. Olin vain liian väsynyt ja nälkäinen välittämään. Poistuessani huomasin, että kyseessä oli vietnamilainen. Ja sanomattakin on selvää, että mitään vatsaoireita ei tullut. Vihaan sitä opettavaisen tietoista asennetta, jolla Suomessa suhtaudutaan ulkomailla syömiseen: "Sellaista siellä on ja sitten saa sen ja sen." Eikä saa. Aion mennä ko. paikkaan vielä uudelleen. Kyllä hyvä hyvää on.

Yliopistoalue on käsittämätön vuorenrinteeseen rakennettu kompleksi. Eri talojen välillä liikkuu hissejä. Absurdi kokonaisuus kaupungin yläpuolella.

Yliopistolla oli vaihto-opiskelijoiden tapaaminen, jossa yrittivät jotain tutustumisleikkiä. Onneksi istuin takaosassa. Matalajuoksulla pakoon. Mieluummin ammun aivoni pihalle kuin osallistun mihinkään tutustumisleikkeihin.

Konsulaatin edustaja kävi tervehtimässä meitä kuutta Hongkongin yliopistossa opiskelevaa suomalaista. Konsuli oli tyypillinen Suomen ulkoministerin edustaja: rasistinen ja kulttuurillisesti yleistävä. Kaikissa maissa, joissa olen Suomen ulkoministeriön työntekijöihin törmännyt, he ovat aina osoittautuneet varauksettoman ksenofobisiksi.

Kysymykseeni: "Onko jotain kulttuurisia erikoisuuksia, joita tulisi ottaa huomioon", hän vastasi: "Ei ole. Ihan länsimaisena vaan." Hän on asunut tässä maassa vuosia eikä ole esimerkiksi huomannut, että kaupassa raha ojennetaan kahdella kädellä, ei yhdellä. Ja torilla sormieleet "yksi" ja "kaksi" tehdään sormet alaspäin ei ylöspäin niin kuin meillä. Ja näitä on varmasti vaikka kuinka. Konsuli kertoi myös matkustavansa aina taksilla töihinsä. Ja vähätteli ulkomailla suoritettavien opintojen merkitystä.

Jos minusta joskus tulee poliitikko, lakkautan ulkoministeriön. Maailmasta tulisi heti parempi paikka.

Asunnot ovat täällä pieniä kuuden neliön koppeja. Minulla ei yleensä ole taipumusta klaustrofobiaan, mutta muutamaa katsomaani asuntoa voisi parhaiten kuvata juuri sanalla klaustrofobinen. 

Näin naisen, jolla oli päällään neonkeltainen napaan asti ulottuva turkki. Ehkä jänistä.

Se jäi mieleen.

Tao tao,

Antti