Viimeinen Testamentti

Done ...and DONE!

-Samatha Jones

Kävelin viimeisen päivän Hongkongin pääsaaren rantaa ja pohdin neljän ja puolen kuukauden aikana koettua.

Haluni lähteä vaihto-oppilaaksi oli halu vielä kerran olla palkkatyöstä vapaa ennen kuin keski-ikä astuu pälvikaljuineen elämääni. Tämä ulkomailla vietetty  vaihto on summattavissa lukuisiksi pieniksi havainnoiksi, joista seuraavassa summittainen lista. Todellisuudessahan tajuamisten ja älyväläysten helminauha on huomattavasti sekavampi, sattumanvaraisempi ja postmodernimpi, mutta koska asumme persusuomessa niin asioita on hyvä yksinkertaistaa listamuotoon. Pahoittelen, etten lukutaidottomille jaksa vääntää tästä visualisaatiota.

Havainto yksi

Opiskeleminen on vitun paljon turhauttavampaa ja työläämpää kuin työnteko! Tuli mieleen vuodet friikkuna jolloin jatkuvasti oli ahdistunut, kun ei tehnyt töitä. Suomalaisessa kuukausipalkkaisessa työmaailmassa on se hyvä puoli, että sinulla on oikeus tehdä vain 8h päivässä töitä. Samaa oikeutta ei ole opiskelijalla.

Ja onko mitään turhempaa kuin kirjoittaa tekstejä, jota ei ole tarkoitettukaan julkaistavaksi. Ja saatanasti vielä joutuu näkemään vaivaa niiden esseiden kanssa.

Havainto kaksi

On hyvä keskittyä elämässä niihin asioihin, joissa on hyvä. Ja miettiä, miten niitä puolia itsessään voisi vielä enemmän käyttää hyväksi.

Havainto kolme

Tee-laaduista puhujat eivät ehkä ole täysin turhia runkkareita, ehkä.

Havainto neljä

Maailmassa on todellakin vähintään tsiljoona tapaa viettää elämä eikä niistä yksikään ole toistaan oikeampi. Suomessa on yllättävän paljon ihmisiä, jotka uskovat, että asiat pitää tehdä tietyllä tavalla. Pyrin poistamaan elämästäni kaikki ihmiset, jotka etsivät elämälleen tarkoitusta oman elämäntapansa parempana pitämisen kautta.

Havainto viisi

2010-luvulla 35-v Antilla oli enemmän yhteistä 20-v hongkongilaisten kanssa, kuin 2000-luvulla 22-v Antilla 20-v pietarilaisten kanssa. En ymmärrä mistä se johtuu. Molemmissa kulttuureissa ihmiset elävät pitkään vanhempiensa luona. Molemmissa on tiukka sosiaalinen kontrolli. Mutta onko se sitten se kapitalismi, joka yhdistää.

Havainto kuusi

Hongkongissa heräsin siihen tajuamiseen, että nykykapitalismi on esteettisesti todella rumaa. Äkkivilkaisulla kaikki se vilkkuva pieni muovitavaramaailma oli kiehtovaa, mutta kun otti säläkokonaisuudesta yhden objektin käteensä, tajusi sen rumuuden. Niin paljon kuin esimerkiksi nauroin kojulle, jossa oli myynnissä pieniä vaaleanpunaisia vilkkuvia muovikirahveja. Olin aivan innoissani ostamassa sellaista. Kun otin yhden käteen, tajusin, että se ei ollutkaan ihanaa kitschiä vaan vain todella ruma muoviasia. Sama on rakentamisen kanssa. Hongkong on hyvä esimerkki siitä, mitä tänä päivänä tapahtuu, jos valtion rakentaminen on minimissään ja yksityinen raha saa päättää kaupungin arkkitehtuurisen ilmeen.

Tuleeko kenelläkään mieleen yhtään arkkitehtuurillisesti merkittävää yritysrakennusta 2000-luvun Suomesta? Itäkeskuksen laajennus? ABC-asemat? Tässä kilpailussa Helsingin musiikkitalo voittaa mennen tullen. Kapitalismi on tullut esteettisesti tiensä päähän. Kapitalismin estetiikka on massassa: sata vilkkuvaa vaaleanpunaista muovikirahvia naurattaa, mutta yksilö on ruma.

Havainto seitsemän

On organisoitava kansainvälinen vallankumous kapitalistisen rumuuden poistamiseksi maailmasta!

Havainto kahdeksan

Ulkona paistaa aurinko, jospa lähtisin kääntämään kasvimaan.

Tämä blogi loppui tähän.

Tui tui,

Antti