Olen täällä ulkomailla ollessani tajunnut, että sielussani
on kasvanut kaksi hyvin vastakkaista persoonallisuutta joiden elämää olen
ruvennut käsikirjoittamaan. Heidän reaktioitaan pohtimalla pystyn sekä
nauramaan kulttuurilleni että käsitteistämään ulkopuolista maailmaa.
Vielä tällä hetkellä hahmot ovat ehkä enemmän sivupersooniani
kuin varsinaisia draaman henkilöitä.
Toinen heistä on ihan tavallinen haja-asutusalueella asuva
suomalainen persu, joka usein ääneen ihmettelee nykymaailman menoa. Hänen
lempisanontansa on: Jos isovanhemmat olisivat eläneet näin, nyt puhuisimme
venäjää.
Toinen sen sijaan on ihan tavallinen teennäistä elämää elävä
punavuorelainen muotibloggaaja. Muutettuaan Helsinkiin hän aloitti bloggaamisen
peitelläkseen huonoa itsetuntoaan. Tämä näkyy blogin tasapuolisena tylsyytenä,
joka on johtanut siihen, että hänen blogistaan on tullut Suomessa hyvin
suosittu.
Tänään olen antanut sisäiselle muotibloggaajalleni
puheenvuoron. Olen kuitenkin editoinut hänen tekstistään hiukan roisimman.
hallyuHallyuHAllyuHALlyuHALLyuHALLYuHALLYU
Muoti ei tunne rajoja. Muoti on aina ylittänyt rajoja yhtä
vauhdikkaasti kuin sukupuolitaudit. Hivin jälkeen suurin kansainvälinen
yllättäjä on ollut Korea. Korealaisuuden aalto -käsite otettiin käyttöön
pekingiläisessä lehtimaailmassa vuonna 1999. Korealaisuus löi itsensä läpi
ensin juuri nuorisokulttuurin puolella. K-pop musiikki on jo valloittanut koko
Aasian. Suurin uusi aluevalloitus on Etelä-Amerikka, jossa K-popin suosi on
hurjassa kasvussa.
Mitä nuoriso edellä sitä huippumuoti perässä. Yksi
ensimmäisistä länkkärimaissa breikanneista korealaisista muotisuunnittelijoista
on Lie Sang Bong. Hänen 2002 kokoelmansa puhututti Pariisin Muotiviikoilla.
Muun muassa Lady Gaga käyttää hänen vaatteitaan.
Korealainen muotiteollisuus ei kuitenkaan ole vain
muotiviikkohifistelyä. Liikkeellä on myös paljon mahtavia nuoria tekijöitä
joiden kohtuuhintaisia tuotteita pystyy kuka tahansa tilaamaan äänternetsin
ihmeellisen maailman ansiosta jopa routaisille rajoille.
Uusimpana tulokkaana on pakko mainita 2010 aloitettu
Margarin Fingers, joka lähti liikkeelle suunnittelija Ju Hyeon Leen ja erään
floristin yhteisestä taideprojektista.
Korealaiset suunnittelijat ovat nimenomaan tunnettuja
hienoista ja viimeistellyistä yksityiskohdista, jotka usein yhdistyvät rankan
graafisiin leikkauksiin. Koreamuodin erottaa muusta aasialaisesta
suunnittelusta sen vähemmän traditionaalisista yhdistelmistä. Sitä pidetään
usein länsimaisen ja aasialaisen suunnittelukulttuurin parhaat palat
yhdistävänä timanttina.
Hyviä nimiä guugeliseerata – edellisten lisäksi – on Human
potential, Goen Jr, Steve J. & Yoni P., Kye, Low Classic ja CY. Choi.
Koska kesä saa ja lämpötila nousee, olen aloittanut hullun
viuhkojen ostamisrumban. Ainakin parikymmentä viuhkaa on saatava ennen kuin
Suomeen tulen. Täällä viuhkoja myydään kaikkialla. Kaikki muotitalot ja
museotkin ovat suunnitteluttaneet itselleen omat viuhkat. Miksi ei kukaan
Suomessa suunnittele viuhkoja? Minä vain kysyn, minä ja sotiemme veteraanit. Ei
saatana, nyt meni haja-asutusaluepersun puolelle. Lopetamme tältä illalta ja
käperryn jokaisen persoonani voimin nukkumaan.
Tao tao,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti