keskiviikko 20. helmikuuta 2013

1300 Buddhaaaa

Hong Kong on lähtökohtaisesti hyvinkin ruma kaupunki. Arkkitehtuurillista kauneutta etsivän on parempi olla tulematta. Vuosia superestetisoidussa Pietarissa asuneena tämän kaupungin esteettinen tyhjiö tuntuu välillä melkoisena paineena keuhkoissa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että syy ei ole paikallisten kiinalaisten vaan suurten pankkien ja muiden liikelaitoisten. Tämä kaupunki on hyvä esimerkki siitä, miten hirveän rumalta maailma näyttäisi jos yritykset saisivat päättää kaupunkien ulkonäön.

Tänään matkustin katsomaan hiukan henkisempää maisemaa:


Vuoren rinteellä on Buddhan hyvä olla. 
Tai 13000 tuhannen.



Mutta hirveä kiipeäminen sinne oli.








Matkalla oli tyyppi jos toinen

 Tämänhän me kaikki tunnistamme: 
Olipa kerran elämä -sarjan bakteeri!

 Hää vetäs pupun päähän.


Kaikilla Buddhilla ei ole niin auvoista. 


Uusi tulkinta Huudosta:
Ehkä hän huutaakin nirvanan valoa.



Vuorireissun jälkeen istuttiin lammen rannalla lepuuttamassa jalkoja.




Ja katsottiin kaloja.



Tao tao,
Antti

tiistai 19. helmikuuta 2013

Bäk tu beisiks bäk tu taide.


Jahans,
arki.

Kävin tapaamassa muutamaa taiteilijaa heitin työhuoneillaan. Koska Honkkarissa ovat vuokrat pilvissä, on oma taiteenlajinsa löytää halpoja työhuoneita. Kaupunkiin on syntynyt parille teollisuusalueelle taiteilijoiden työhuonekeskittymiä. Yksi on hevonvitussa Uusilla territorioilla, sinne raahustan myöhemmin. Eilen kävin pääsaaren laidalla sijaitsevassa Chai Wan Industrial City Phase 1:ssä. Alue oli vielä joitakin vuosia sitten halpaa, mutta nyt ovat vuokrat kohonneet pilviin. Ne taiteilijat, jotka muutama vuosi sitten tajusivat ostaa työhuoneen Chai Wanin teollisuusalueelta, ovat ainoat, jotka jäävät.
Yksi heistä on Ray Chan See Kwong entinen matemaatikko, joka lähti Australiaan opiskelemaan keramiikkaa ja toimii nyt sekä taiteilijana että opettajana. Jonkun verran sellaisia perusrumia keramiikkasöhellyksiä, jotka toivat mieleen suomalaiset huovutettu kaksipiippuinen hattu päässä tehdyt ”keramiikkateokset”. Se tyyli on siis universaalia. Pieni puistatus. Mutta Raylla oli myös monia mahtavia duuneja. Tekee paljon materiaalikokeiluja, joita polttaessa on räjähtänyt työ jos toinenkin. Viime aikoina kiertänyt puu-uunipolttoreissuilla Virot ja Japanit. Saanut tuhkalla aikaiseksi hienoja hopeisia lasituspintoja. Näytti joitain uusia savikeksintöjä, joita Japanissa on tehty. Mm. sellainen läpikuultava savi, jonka voi polttaa alhaisessa lämpötilassa.

Näin myös Carol Lee Mein. Hänen valomaalauksistaan olen keuhkonnut aiemminkin. Hän siis jättää perussanomalehtipaperia aurinkoon tummenemaan. Paperin päälle jätetyistä esineistä syntyy vaaleampia kohtia. Viikkojen valottamisen aikana pystyy esineitä siirtelemään ja näin luomaan erisävyisiä tummentumia.
Hän tekee myös paperikollaaseja suitsuketikulla polttamistaan papereista.
Viimeaikoina hän on työstänyt muistojaan omien lapsiensa lapsuudesta. Lapset ovat aikuisia ja muuttaneet kuka minnekin. Varsinkin ulkomailla asuvat lapset ovat hänellä läsnä enemmän ajatuksiin nousevissa muistoissa ja sitä kautta teoksissa.

Kolmas taiteilija, jonka tapasin on Yim Waiwai. Rakastuin hänen duuneihinsa ihan päätä pahkaa. Hänen teoksensa mittakaavat ovat pieniä, perhosen kokoisia. Yim on taustaltaan keraamikko, mutta tekee installaatioita vaihtelevista materiaaleista. Viimeaikoina hän on ollut erityisen kiinnostunut kyynelpussista:


Yim on juuri julkaissut kirjan keksimästään LvLn-viruksesta. Taiteilija on tehnyt kokonaisen pseudotieteellisen aineiston LvLn (Love me love me not) -viruksen tarttumisesta, käyttäytymisestä ja lisääntymisestä.
Erittäin epäkaupallinen taiteilija, mikä on todella freesiä tässä talouden läpihapattamassa kaupungissa. Häntä ei olla otettu minkään gallerian listoille juuri teosten epäkaupallisuuden takia. Toisaalta hänellä on teoksia kymmenen museon kokoelmissa. Hän siis elättää itsensä opettajana.

Nyt lähden katsomaan 13000 Buddhaa tuonne kauemmas keskustasta. Siinä matkalla käyn katsomassa näyttelyn, jossa on esillä Fabergen munia.
Kaikkea kaikkea.

Tao tao,
Antti

lauantai 16. helmikuuta 2013

Uusivuosi on koristautumista

Huh, hirveeeee juhliminen tässä uudessa vuodessa.
Ja juhlat vain jatkuvat. 15 päivää uudestavuodesta eli ensimmäisen lunaarisen kuukauden puoleen väliin saakka ainakin ja sitten on kuulemma taas isommat hipat.

Kaupungille ilmestyi erilaisia koristeita ja uuden vuoden toivotuksia jo ennen juhla-aikaa. Ei tietenkään mitään ankeaa pistetään joulumainokset jo lokakuussa -meininkiä, mutta kuitenkin.  Kiinalaisessa koristelukulttuurissa niin kuin kuvataiteessa tekstuaalisuudella on suuri osa.







Meidän lähipuisto Viktoria park räjähti melkoiseksi juhlakrääsätoriksi juuri uuden vuoden alla.
Löydätkö kuvasta suomalaisen? 

Pehmolelusöpösööööö

 Ja kuka ei tarvitsisi venyvää hymiötyynyä?

 Ostakkee ostakkee!

A thing of beauty is a joy forever.
-John Keats

Tässä tehdään kauniita paperiasioita, joita voi laittaa roikkumaan.



Mutta parasta antia markkinoilla oli kukkaosio. Ja tämä on vakavaa. Jumaleisson, jos sinulla ei ole portinpielessä kaksimetristä kukkivaa koristekirsikkapuuta ja tuuheaa mandariinipensasta, et ole kukaan.


 Teinit ihastuttavat aina innostuneella asenteellaan.




 Kirsikanoksaa!


  Minulle ei oikein koskaan selvinnyt, että mitä ihmeellisiä oksiin sidottuja koristekurpitsa asioita nuo taustalla roikkuvat ovat.






Näitä mandariinipensaita minun tulee ikävä.


Lisää erilaisia koristeita ilmestyi puistoihin ja ihmisten pihoille:



 Yrittänyttä ei laiteta.





Kauppakeskukset ovat lähteneet mukaan kilpavarustesteluun keksien erilaisia teemoja. Tämä alla oleva keksi rummut. Hirveä pauke, kun ihmiset hakkasivat kauppakeskuksen eteen asetettuja rumpuja. Kyllä siinä pelästyi muutama paholainen jos hiljaisuuteen tottunut suomalainenkin.




Deluxe-liikkeet ja heidän kauppakeskuksensa lähtivät mukaan hieman hillitymmin.





Yliopistolla on ollut viikon uudenvuodenloma, mutta huomenna alkaa taas opinnot. Loman vietin pääsääntöisesti rantoja ja saaria kierrellen. Minulla on rusketus! Rantakuvia lataan seuraavaan bäivitykseen.

Pus tui moi
tao tao,

PS. Ja kiinalaisen lääketieteen kauppa koristeli ikkunansa täytetyillä bambeilla. Kuvaan piilottunut myös kaksi suomalaista.

Sama


PPS. AI NIIiin, käytiin katsomassa ilotulituksia. Ne olivat ihan mielettömät. Isoimmat ja hienoimmat ilotulitukset, mitä olen koskaan nähnyt. 
Tässä video:

Sama

tiistai 12. helmikuuta 2013

Kaikki maailman filippiiniläiset yhtykää!

Näin anarkistina ja vallankumouksellisena rakastan, kun on isoja kansanjoukkoja joiden elämä on niin päin vittua, että pienellä kiihottamisella heidät saadaan vuodattamaan rikkaampien verta. Siksipä olin erityisen huolissani havaitessani, että keskustassa viikon ainoaa vapaapäiväänsä viettävät filippiiniläiset ovat jo muodostaneet erilaisia yhdistyksiä työolojensa parantamiseksi. Pienikin parannus köyhälistön elinoloissa on suuri askel pois vallankumouksesta.



 Tämä oli mielestäni mahtava asia. Tanssilava, jolle sai nousta tanssimaan yhteiskuntaa paremmaksi. Niin kuin Emma Goldman on sanonut: It's not my revolution, if I can't dance to it.

On niitä vapaapäiviään kaduilla viettäviä filippoja paljon. Melkein puolet Hongkongin ei-kiinalaisista on filipiiniläisiä ja heistä suurin osa toimii rikkaiden kodinhoitajina.




Seurasin Paavon kanssa kuinka eräs perhe vuittoneissaan vietti vapaapäiväänsä Hongkongin eläintarhassa. Vanhemmat, tytär ja heidän filipiiniläinen lastenhoitajansa. Vanhemmat yrittivät leikkiä lapsen kanssa ja puhaltaa hänelle saippuakuplia. Lastenhoitaja yritti ohjata kersan katsetta isän puhaltelemiin kupliin. Lapsi tukeutui rakastavasti lastenhoitajaan. Äiti otti kömpelön askeleen kohti tytärtään, mutta päätyikin imemään Perrieriään.
Niin harvoin näkee mitään niin riipaisevan säälittävää kuin rikkaan perheen lapsen.

Sen sijaan saippuakuplat ovat mahtavia!






Ja kissat! Varsinkin katu- sellaiset.




Ja turistit, jotka kuvaavat niitä.



Ja paikalliset, jotka pysähtyvät seuraamaan turisteja, jotka kuvaavat katukissoja.


Mutta jotenkin tästä vaiheessa tilanne alkoi liikaa muistuttaa sitä blogi, jossa kerätään kuvia hipstereistä, jotka kuvaavat hipstereitä, jotka kuvaavat ruokaa. Ja siksi hipsterihipsuin paikalta pakoon vähin äänin.

Tao tao,
Antti

PS. Join ensimmäisen kaljan yli kahteen viikkoon. Valtaisa 640ml pullo 5%:sta ihanuutta. Hiprakka. Nyt nukkumaan ja huomenna jatkuu uudenvuoden vietto, joka täällä kestää koko tämän viikon.

Sama