Jahans,
arki.
Kävin tapaamassa muutamaa taiteilijaa heitin työhuoneillaan.
Koska Honkkarissa ovat vuokrat pilvissä, on oma taiteenlajinsa löytää halpoja
työhuoneita. Kaupunkiin on syntynyt parille teollisuusalueelle taiteilijoiden
työhuonekeskittymiä. Yksi on hevonvitussa Uusilla territorioilla, sinne
raahustan myöhemmin. Eilen kävin pääsaaren laidalla sijaitsevassa Chai Wan
Industrial City Phase 1:ssä. Alue oli vielä joitakin vuosia sitten halpaa,
mutta nyt ovat vuokrat kohonneet pilviin. Ne taiteilijat, jotka muutama vuosi
sitten tajusivat ostaa työhuoneen Chai Wanin teollisuusalueelta, ovat ainoat,
jotka jäävät.
Yksi heistä on Ray Chan See Kwong entinen matemaatikko, joka
lähti Australiaan opiskelemaan keramiikkaa ja toimii nyt sekä taiteilijana että
opettajana. Jonkun verran sellaisia perusrumia keramiikkasöhellyksiä, jotka
toivat mieleen suomalaiset huovutettu kaksipiippuinen hattu päässä tehdyt
”keramiikkateokset”. Se tyyli on siis universaalia. Pieni puistatus. Mutta
Raylla oli myös monia mahtavia duuneja. Tekee paljon materiaalikokeiluja, joita
polttaessa on räjähtänyt työ jos toinenkin. Viime aikoina kiertänyt puu-uunipolttoreissuilla
Virot ja Japanit. Saanut tuhkalla aikaiseksi hienoja hopeisia lasituspintoja.
Näytti joitain uusia savikeksintöjä, joita Japanissa on tehty. Mm. sellainen
läpikuultava savi, jonka voi polttaa alhaisessa lämpötilassa.
Näin myös Carol Lee Mein. Hänen valomaalauksistaan olen
keuhkonnut aiemminkin. Hän siis jättää perussanomalehtipaperia aurinkoon
tummenemaan. Paperin päälle jätetyistä esineistä syntyy vaaleampia kohtia.
Viikkojen valottamisen aikana pystyy esineitä siirtelemään ja näin luomaan
erisävyisiä tummentumia.
Hän tekee myös paperikollaaseja suitsuketikulla
polttamistaan papereista.
Viimeaikoina hän on työstänyt muistojaan omien lapsiensa
lapsuudesta. Lapset ovat aikuisia ja muuttaneet kuka minnekin. Varsinkin
ulkomailla asuvat lapset ovat hänellä läsnä enemmän ajatuksiin nousevissa
muistoissa ja sitä kautta teoksissa.
Kolmas taiteilija, jonka tapasin on Yim Waiwai. Rakastuin
hänen duuneihinsa ihan päätä pahkaa. Hänen teoksensa mittakaavat ovat pieniä,
perhosen kokoisia. Yim on taustaltaan keraamikko, mutta tekee installaatioita
vaihtelevista materiaaleista. Viimeaikoina hän on ollut erityisen kiinnostunut kyynelpussista:
Yim on juuri julkaissut kirjan keksimästään LvLn-viruksesta.
Taiteilija on tehnyt kokonaisen pseudotieteellisen aineiston LvLn (Love me love
me not) -viruksen tarttumisesta, käyttäytymisestä ja lisääntymisestä.
Erittäin epäkaupallinen taiteilija, mikä on todella freesiä
tässä talouden läpihapattamassa kaupungissa. Häntä ei olla otettu minkään
gallerian listoille juuri teosten epäkaupallisuuden takia. Toisaalta hänellä on
teoksia kymmenen museon kokoelmissa. Hän siis elättää itsensä opettajana.
Nyt lähden katsomaan 13000 Buddhaa tuonne kauemmas
keskustasta. Siinä matkalla käyn katsomassa näyttelyn, jossa on esillä Fabergen
munia.
Kaikkea kaikkea.
Tao tao,
Antti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti