Näin anarkistina ja vallankumouksellisena rakastan, kun on isoja kansanjoukkoja joiden elämä on niin päin vittua, että pienellä kiihottamisella heidät saadaan vuodattamaan rikkaampien verta. Siksipä olin erityisen huolissani havaitessani, että keskustassa viikon ainoaa vapaapäiväänsä viettävät filippiiniläiset ovat jo muodostaneet erilaisia yhdistyksiä työolojensa parantamiseksi. Pienikin parannus köyhälistön elinoloissa on suuri askel pois vallankumouksesta.
Tämä oli mielestäni mahtava asia. Tanssilava, jolle sai nousta tanssimaan yhteiskuntaa paremmaksi. Niin kuin Emma Goldman on sanonut: It's not my revolution, if I can't dance to it.
On niitä vapaapäiviään kaduilla viettäviä filippoja paljon. Melkein puolet Hongkongin ei-kiinalaisista on filipiiniläisiä ja heistä suurin osa toimii rikkaiden kodinhoitajina.
Seurasin Paavon kanssa kuinka eräs perhe vuittoneissaan vietti vapaapäiväänsä Hongkongin eläintarhassa. Vanhemmat, tytär ja heidän filipiiniläinen lastenhoitajansa. Vanhemmat yrittivät leikkiä lapsen kanssa ja puhaltaa hänelle saippuakuplia. Lastenhoitaja yritti ohjata kersan katsetta isän puhaltelemiin kupliin. Lapsi tukeutui rakastavasti lastenhoitajaan. Äiti otti kömpelön askeleen kohti tytärtään, mutta päätyikin imemään Perrieriään.
Niin harvoin näkee mitään niin riipaisevan säälittävää kuin rikkaan perheen lapsen.
Sen sijaan saippuakuplat ovat mahtavia!
Ja turistit, jotka kuvaavat niitä.
Ja paikalliset, jotka pysähtyvät seuraamaan turisteja, jotka kuvaavat katukissoja.
Tao tao,
Antti
PS. Join ensimmäisen kaljan yli kahteen viikkoon. Valtaisa 640ml pullo 5%:sta ihanuutta. Hiprakka. Nyt nukkumaan ja huomenna jatkuu uudenvuoden vietto, joka täällä kestää koko tämän viikon.
Sama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti