Maailmassa
on niin monia maailmoja.
Olin
tässä eräänä päivänä uuden ystäväni kanssa bilettämässä ja päädyimme jatkoille
hänen kaveriensa luokse. He olivat menestynyt designer-pariskunta, jotka asuvat
kalliissa kolmen makuuhuoneen loftissa eräässä keskustan pilvenpiirtäjässä.
Mukavia tyyppejä. Paitsi, että aika nopeasti kävi ilmi, että he käyttävät
säännöllisesti kristallia. Mikä käsittääkseni on yksi vaarallisimmasta
huumeista maailmassa. Jotenkin sitä aina kuvittelee, että huumeiden käyttäjät
ovat kaikki rupinaamaisia autostereovarkaita. Mutta niinpä on tämä oletus, kuin
moni muukin Suomessa totuutena opittu, täysin väärä.
Aloin
pohtimaan suhdettani aineisiin, joilla pää pannaan sekaisin. Jostain syytä olen ihmeellisen yksiavioisesti sitoutunut känniin. Muuntuneen
tietoisuudenhakuisuushan on universaliteetti. Ei ole kulttuuria, jossa päätä ei
pantaisi sekaisin: pilvellä, kokalehdillä, kännillä, dervissitanssilla.
Kulttuurista toiseen ihmiset haluavat kokea tätä todellisuutta suurempaa.
Muuntuneen tietoisuuden hakuun käytettävä aine on kulttuurisidonnainen.
Suomessa se on viina. Tässäkin asiassa huomasin siis sisäisen persuuteni
istuessani 33. kerroksen parvekkeella jatkoilla auringon noustessa
pilvenpiirtäjien takaa.
Ko.
pariskunta kertoi olevansa hiv-positiivisia. ”Tyypillistä narkkareille,
niillähän on kaikki taudit”, ajatteli sisäinen persuni. Mutta oli
mielenkiintoista keskustella aiheesta. En tiennytkään, että nykyisillä
lääkkeillä hiv-virusten määrä saadaan laskettua niin alas, että tautia ei voida
edes testeillä selvittää. Ja että lääkityksellä olevalta on lähdes mahdoton
saada tartuntaa. Suurin tartuttajaryhmä tällä hetkellä ovat siis ihmiset, jotka
eivät tiedä olevansa hiv-positiivisia. Kaikkea sitä oppii.
Joka
tapauksessa pyyhin tarkasti kaljapulloni suun. Mistä sitä tietää millä
verispermaisella pullonavaajalla senkin avasivat. Mokomat hiv-narkkarit.
Tänään
aion käydä Hongkongin tee-museossa. Olen täysin luonteeni vastaisesti siirtynyt
kahvista teehen. Olen jopa löytänyt lempiteelaatuni. Olen aina pitänyt kaikkia
teelaaduista keskustelijoita turhina runkkareina. Ja nyt sitten olen itse
päätynyt pitäväni erityisesti tummemmaksi paahdetusta tieguanyin merkkisestä
teestä.
Minä
itse olen oman tuomitsevuutensa ja ennakkoluulojensa paras kaataja - on tämän
viikon syvällinen lopputulema.
Tao
tao,
Antti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti