Herra
mun vereni!
Tätä
blögiä on käynyt lukemassa monia tuhansia ihmisiä. Johan on, ketä olette? Jopa
jollain ihme nettipokeripalstalla ollaan kommentoitu blogiani. Myös on epäilty,
että olen trolli ja pelleksi on haukuttu.
No
totta kai olen trolli, ja pelle! Keharit, jos ette kestä peikkoja ja pellejä niin
menkää muiden blogeja lukemaan.
Tästä
pelästyneenä aion nyt nostaa rimaa – tippuu tyhmät pois – eli alan puhumaan
taiteesta.
Öhöm
*silmälasien siirto etusormella nenänvartta pitkin ylöspäin*
Tänään
oli yliopistolla ensimmäinen tapaaminen ryhmän kanssa, jossa osallistun
tuottamaan sisältöä Hong Kong Art Archive -nimiselle, taiteen tutkimuksen
laitoksen ylläpitämälle, nettisaitille.
Hong
Kongin liityttyä Kiinaan on noussut tarve korostaa paikallista taideyhteisöä ja
sen omalaatuisuutta suhteessa muuhun Kiinaan.
Toisaalta
jäin miettimään oliko siirtomaakaudella Englannin käskyvalta niin musertava,
että silloin ei ollut tahtotilaa tuottaa omaa hongkongilaisuutta taidekentällä?
Ei pidä sinisilmäisesti luulla, että Englanti olisi kaikessa jos missään ollut
sen parempi isäntä kuin Kiina.
Mutta
siis itse taidemaailmaan.
1970-luvun
lopulla Hongkongiin palasi useita Euroopassa taidekoulunsa käyneitä paikallisia.
Muodostui perinteisen taidemaailman, joka sekin oli saanut voimakkaasti
vaikutteita länsimaisesta maisema- ja muotokuvataiteesta koko kolonialistisen
ajan, ja uusien postmodernistien välinen kuilu.
Uuden
sukupolven tärkeitä näyttelyitä olivat mm. lokakuussa 1987 pidetty Out of
Context, jonka osallistujalistaa voi pitää hongkongilaisen taidemaailman kuka
kukin on -kirjana. Muita tärkeitä paikallisten nykytaiteen yhteisnäyttelyitä
olivat City Vibrance vuonna 1992, näyttely avasi Hongkongin taidemuseon uudisrakennuksen,
sekä Turn of The Century, josta puhuttaessa katsoin ulos ikkunasta ja mietin,
että söisinkö vielä yhden croque-monsieurin yliopiston kahvilassa ennen kotiin
lähtöä vai tekisinkö oikeaa ruokaa.
Taiteilijoista
mielenkiintoisimpia läpikäydyistämme olivat mielestäni:
Leung
Mee Ping ja hänen mahtava turistimaalauksia kritisoiva Made in Hong Kong (2007)
teos.
Carol
Lee Mei Kuen taas teki vaikutuksen hienoilla auringonvalossa ruskettamillaan
paperiteoksilla. Taiderunkkausta kyllä, mutta jotenkin minusta superdiippiä ja
kiinnostavaa. Valo maalaa... Carolin tausta on perinteisessä kiinalaisessa
tussimaalauksessa. Opiskeli sittemmin Melbournen taideteollisessa eli RMIT:ssä.
Useita
ihania keraamikkoja mm. Yin Wai Wai, joka tekee sekä keramiikkaa, että installaatioita
ja entinen matemaatikko Ray Chan See Kwong, joka työstää hienon väkivaltaista
keramiikkataidetta. Sopii gooteille.
Hienoisen
kiinnostava Alex Heung King Fung, joka maalaa eläimiä. Hänen bambi-työnsä
muistutti eilen näkemääni hiustaiteilijan installaatiota. Ja kuulokkeet
korvilla oleva pikkulintu oli jotenkin kauhean samaistuttava. Tuli mieleen
aamuiset työmatkan pimeän Helsingin läpi bussi 24:ssa korvalappustereot
täysillä.
Ja
sit pitää tietenkin mainita Lee Kit, joka tulee ensi kesänä edustamaan
Hongkongia Venetsian biennaalissa, mutta mitään en osaa hänen töistään sanoa,
kun käsitetaide niin harvoin saa minulla seisomaan.
Ja
nuorimpana kaikista Chow Chun Fai, joka nousi kansainväliseen kuuluisuuteen
hongkongilaisten elokuvien stillkuvista tekemillään videoteoksilla.
Tekstitettyjen elokuvien pysäytetyistä kuvista syntyi luettava tarina, joka oli
(pääsääntöisesti taistelu-)elokuvien sanoman vastainen.
Tärkeimpänä
ei-taiteilijana on ehdottomasti nostettava esiin Oscar Ho (thii, ho-ho), joka
on kuratoinut useita julkista keskustelua herättäneitä näyttelyitä, perustanut
Shanghain nykytaiteen museon ja kirjoittanut monia hongkongilaista
taidemaailmaa käsitteleviä teoksia. Hän toimii professorina, on mukana monissa
yhteisötaideprojekteissa ja ties vaikka mitä.
Ja
sitten pieni lista kiinnostavista paikoista, joita projektin aikana kierrämme:
Grotto
Galleria,
joka edustaa vain hongkongilaisia taiteilijoita. Grotto on järjestänyt monia
näyttelykiertoja ulkomaille ja toimii aktiivisesti kaupungin taidemaailmassa.
Para
/ Site Art Space
Näyttelytila,
joka tuo kansainvälisiä nimiä kaupunkiin ja järjestää myös paikallisten
taiteilijoiden näyttelyitä.
Fo
Tan
Entinen
tehdas, jossa on nykyisin yli 200 taiteilijan työtilat.
Huh,
jos
jaksoit tähän asti, et ole persu.
Huomenna
jotain kevyempää.
Ja
kävin kantonintunnilla!
Ngo
giu Antti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti